↑ Palaa kohteeseen Fountain House Klubitalot

Historia

Fountain House -klubitalojen historiaa

Kansainvälinen klubitaloliike alkoi Yhdysvalloissa, New Yorkissa 1944, jolloin pieni ryhmä suuresta paikallisesta mielisairaalasta kotiutuneita avohoitopotilaita päätti pitää yhteyttä toisiinsa. He pyrkivät välttämään monille mielenterveysongelmaisille liiankin tyypillistä eristäytymistä ja yksinäisyyttä. Ryhmä piti yhteyttä sairaalasta poispäässeisiin tavaten toisiaan kahviloissa ja kirjastoissa.

Tämä kuntoutujien ryhmä kutsui itseään nimellä WANA eli We Are Not Alone (= Emme ole yksin). Vuonna 1948 he saivat rahoitusta omaan kokoontumistilaan ja yhden työntekijän palkkaamiseen. WANA jatkoi vertaistukea tarjoavana ryhmänä vuoteen 1955, jolloin se palkkasi John Beardin johtajakseen. John Beard oli innostunut nuori sosiaalityöntekijä, joka oli osallistunut laitospsykiatrian kehittämiseen. Hän ymmärsi, että sairaalat, klinikat, lääkehoito ja terapiat saattoivat olla hyödyllisiä mielisairauden akuutteihin oireisiin, mutta niistä oli varsin vähän apua sairauden sivuvaikutuksiin: köyhyyteen, asunnottomuuteen, työttömyyteen, toimettomuuteen, yksinäisyyteen, eristäytymiseen ja syrjäytymiseen.

Beard uskoi vakaasti, että pitkäaikaisesta mielisairaudestakin kärsineillä ihmisillä oli oikeus mielekkääseen työhön, mielekkääseen toimintaan, kunnioitukseen ja itsekunnioitukseen. Hän uskoi, että ihmiset kykenevät kuntoutumaan yhteiskunnan toimiviksi jäseniksi ja tuettuina palaamaan työelämään. John Beard kehitti klubitalosta sellaisen kuin se nykyään tunnetaan.

Beard synnytti idean Fountain House -klubitalosta, paikasta jossa ihmiset ovat jäseniä, eivät potilaita tai asiakkaita. Talosta jossa on vain muutama työntekijä ja niin paljon jäseniä, että työntekijöiden on pakko turvautua jäsenten työpanokseen. Klubitalon toiminta, kuten toiminnan suunnittelu ja mahdollisuuksien hyödyntäminen, tapahtuu jäsenten ja työntekijöiden yhteistyönä. Fountain House -klubitaloja alkoi vähitellen syntyä eri puolille Yhdysvaltoja ja sittemmin ympäri maailman.

Vuonna 1978 ruotsalainen toimittaja Lise Asklund teki 45-minuuttisen televisiodokumentin Fountain Housesta. Sen myötävaikutuksella aloitti Euroopan ensimmäinen klubitalo Tukholmassa 1980. Nykyään Fountain House -klubitaloja on yli 400 eri puolilla maailmaa.

1976 Fountain House sai rahoituksen kansainvälisen koulutusohjelman käynnistämiseksi. Sen jälkeen koulutuskeskuksia on perustettu ympäri maailmaa. Helsingin Klubitalo aloitti toiminnan kansainvälisenä koulutuskeskuksena vuonna 2004.

Vuonna 1988 joukko kansainvälisen klubitaloyhteisön jäseniä ja työntekijöitä kokoontui ja laati klubitalon ensimmäiset standardit. Noita nykyisin 36 standardia tarkastellaan ja uudistetaan joka toinen vuosi.

1994 perustettiin ICCD (International Center for Clubhouse Development) eli klubitalojen kansainvälinen kattojärjestö. ICCD:n tarkoituksena on koordinoida kansainvälistä klubitaloliikettä ja ylläpitää toiminnan korkeaa laatua.

Suomessa on vuoden 2017 keväällä 24 klubitaloa.

Ensimmäinen suomalainen klubitalo avattiin Tampereella vuonna 1995, Helsingin Klubitalo Suomen neljäntenä 11.2.1997 Hietaniemenkadulla Etu-Töölössä noin 200 neliömetrin tiloissa. Klubitalon taustaorganisaationa toimi Niemikoti ry. Alkuvaiheessa henkilökuntaa oli yksi kokopäiväinen ja kaksi osapäiväistä. Vuoden 2002 alussa klubitalo irtautui taustaorganisaatiostaan ja siirtyi oman yhdistyksen, Helsingin Klubitalot ry:n hallinnoitavaksi.

Helsingin Klubitalo on muuttanut kolmeen kertaan: Hämeentielle Arabian kaupunginosaan, sieltä Teollisuuskadulle Vallilaan ja viimeksi ensimmäisiin omiin tiloihinsa (745 neliötä) Hämeentielle Sörnäisiin vuonna 2004.